
Johannes Brahmsin Valssi numero 2, E-duuri, Op. 39 on yksi niistä sävellyksistä, jotka hypnotisoivat kuulijaa ensimmäisestä soinnusta viimeiseen. Se on kuin pieni ooppera, jonka tarina kerrotaan intensiivisen melodian ja herkemmin virittyneiden harmonioiden kautta. Vaikka valssi on yleensä kevyt ja iloinen tanssimuoto, Brahmsin versio on syvällisempi ja merkitykseltä rikkain.
Brahms oli yksi 19. vuosisadan merkittävimmistä säveltäjistä. Hän syntyi Hamburgissa vuonna 1833 ja opiskeli musiikkia nuoresta iästä alkaen. Hänen musiikkinsa on tunnettua sen syvyydestä, emotionaalisuudesta ja monimutkaisuudesta. Brahmsin tyyli oli romanttinen, mutta hän myös ihaili klassista musiikkia, mikä näkyi hänen teostensa tarkasti rakennetuissa melodioissa ja harmonioissa.
Valssi numero 2 syntyi vuonna 1860 ja kuului alun perin 16 valssistä koostuvaan kokoelmaan. Kokoelma tunnetaan nimellä “Brahms: Waltzes, Op. 39”. Brahms sävelsi valssit pianolle neli kädelle, mikä tarkoittaa että samaa melodiaa soittavat sekä vasen että oikea käsi. Tämä luo erityisen rikkaan ja täyteläisen kuulokuvan.
Valssi numero 2:
-
Tempo: Andante con moto (keskitehty, liikkuva tempo)
-
Sävellaji: E-duuri
-
Rakenne: A–B–A′
Taustaa Valssiin Numero 2:
Osa | Sävelkulku ja Tunne |
---|---|
A | Aloitetaan kauniilla ja virttisellä melodialla, joka kulkee ylös ja alas. Tunnelma on haikea ja nostalginen. |
B | Melodinen teema muuttuu voimakkaammaksi ja dramaattisemmaksi. Harmoniat ovat vahvemmat ja luovat jännittyneen tunnelman. |
A' | Ensimmäisen osan melodia palaa, mutta nyt se on rikastunut uusilla variaatioilla ja sointuharmonioilla. |
Valssi numero 2:n todellinen kauneus piileekin sen melodisissa yksityiskohdissa ja harmonisten värisävyjen vaihteluissa. Brahms käyttää kontrapunktisia tekniikoita, joissa kaksi tai useampaa melodialinjaa soitetaan samaan aikaan. Tämä luo monimutkaisen ja kiehtovan kuulokuvan.
Valssi numero 2 on miellyttävä kuunneltava myös kokemattomalle kuuntelijalle. Se on täynnä kauniita melodioita, jotka jäävät helposti mieleen. Kuitenkin teoksen syvyys avautuu paremmin kun sitä kuunnellaan useita kertoja ja kiinnitetään huomiota sen hienoihin yksityiskohtiin.
Brahmsin musiikki on saanut vaikutteita monista eri lähteistä, mukaan lukien Beethovenin romantiikka ja Schubertilainen Lieder (laulut). Valssi numero 2:ssa näkyy myös hänen ihailunsa klassisen musiikin muodoille.
Tällä valssilla on vahva melodisävy. Se alkaa hiljalla ja kauniilla melodialinjalla, joka pian saa lisänä vahvemman sointupohjan. Keskipisteessä melodia muuttuu dra dramaattisemmaksi ja voittaa voimaa. Loppupäässä valssi palaa ensimmäisen osan melodian ja harmonioiden pariin mutta rikastettu uusilla variaatioilla, jotka antavat kuulijaille vahvan tunteen tä completenessta.
Valssi numero 2 on yksi Brahmsin parhaista sävellyksistä ja osoitus hänen nerosta musiikissa. Se on teos, joka kutsuu kuuntelijoita maagisen melodian ja herkemmin virittyneiden harmonioiden maailmaan.